Herajärven kierros 6.-8.9.2004

Tänä vuonna valitsimme vaellusreittimme hieman lähempää kuin viime vuonna, koska aikaa oli taas jälleen kerran rajallisesti käytössä. Tämän vuoden vaellus tehtiin Herajärven kierroksella, joka on 40 km pitkä ja sijoittuu osittain Kolin kansallispuistoon. Retkelle osallistuivat minun lisäkseni Linus ja Jukka. Manu jäi lihapatojen ääreen nauttimaan olostaan.

Tämän vuoden vaellus aloitettiin hieman eri tavalla eli sunnuntai-iltana olimme sorsalla Linuksen kanssa. Minulla on jo jonkin aikaa ollut haave päästä kokeilemaan miten Linus toimisi tosi toimissa mutta kun lähipiirissä kukaan ei metsästä niin toteutus on ollut hankalaa. Nyt kuitenkin sellainen mahdollisuus oli järjestynyt monen mutkan kautta. Illan saalis oli kaksi telkkää, joista ensimmäinen olisi löytynyt ilman koiraakin mutta toinen taas olisi jäänyt ilman koiraa löytymättä :) Ampuja piti näkemästään ja oli sitä mieltä, että kyllä Linuksessa on ainesta metsästyskoiraksi ja toivotti meidät tervetulleeksi toisenkin kerran. Harmi vain kun välimatka on vähän turhan pitkä, muutenhan me olisimme siellä joka ilta :)


Vaelluksen aloitimme maanantaina Kolilta. Viereisessä kuvassa olemme Koli-hotellin parkkipaikalla valmiina lähtöön. Takana näkyvästä ruskeasta pömpelistä lähti hissi, joka vei meidät Koli-hotellin eteen ja siitä se vaellus sitten alkoi. Tällä vaelluksella myös Linuksella oli oma rinkka kannettavana. Paljon ei ihmisiä reitillä näkynyt mutta niissä vähissäkin Linuksen rinkka herätti hilpeyttä. Rinkkaan oli pakattu Linuksen ruuat ja kylmiksi öiksi tarkoitettu "pyjama", kaikki pakattuna minigrip-pusseihin. Onneksi, sillä Linuksen menoa ei rinkka haitannut vaan sekin sai osansa vilvoittavista kylvyistä matkalla olleista ojista ja vastaavista.


Ensimmäinen etappi, Kolin huippu. Maisemia ei kyllä päässyt moittimaan tälläkään reitillä.


Ja sitten mentiin, Linus näyttää mallia. Reitti oli pääosin hyvin merkitty, joillakin paikoin oli toivomisen varaa merkinnöissä tai sitten vaeltajat olisivat voineet olla tarkkaavaisempia ;) Kerran eksyimme reitiltä, kun mietimme, että miten menee laulun "Jos metsään haluat mennä nyt niin takulla yllätyt" -sanat :) Hukkareissua ei onneksi tullut puolta kilometriä enempää.

Kolin ympäristössä polut olivat kuvassa näkyvän kaltaisia helppo kulkuisia mutta kauempana kivikkoa ja vaikeampi kulkuista maastoa löytyi.


Pitkospuitakin oli reitille tehty. Tämä kuva on Ryläykseltä, hieman ennen kotaa, jossa yövyimme. Linus johtaa joukkoja niin kuin teki koko reissun ajan.


Ensimmäisen päivän matka oli kävellä Kolilta Ryläykselle eli 10 kilometriä. Viereisessä kuvassa oikeastaan näkyy koko reitti. Koli, josta lähdimme, on kuvan isoin nyppylä ja alhaalla näkyvän Jerojärven kiersimme oikealta puolelta ja päädyimme melkein Ryläyksen huipuille, josta kuva on otettu.


Ryläyksen kota, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Olisi pitänyt oppia jo viime vuoden Karhun kierrokselta, että kota ei ole mikään lämmin paikka nukkua sen jälkeen kuin tuli sammuu... Varusteet olivat kyllä paremmat kuin viime vuonna mutta ei kylmä siltikään kaukana ollut. Linuskin sai kokeilla "pyjaman" kanssa nukkumista.


Sama kota ulkoapäin.


Toisena vaelluspäivänä eli tiistaina ensimmäinen etappi oli kävellä Ryläyksen huipulle saakka. Linus puhkuu oikein menohaluja, niin kuin joka aamu. Toisena päivänä kävelimme Kiviniemeen, jonne oli matkaa 10 kilometriä.


Huonosti nukutun yön jälkeen iski mukavuuden halu. Piti päästä nukkumaan oikeaan sänkyyn ja peseytymään kunnolla lämpimällä vedellä. Niinpä Kiviniemessä otimme aittamajoituksen, jossa kyllä nukuimme koko rahan edestä :)

Alunperin olimme suunnitelleet käyttävämme 40 km reittiin neljä päivää eli 10 km päivä. Toisen päivän iltana olimme siis reitin puolivälissä. Itse vaeltaminen oli sujunut aika kitkatta mutta ne yöt... Kumpaakaan ei kiinnostanut nukkua seuraava eli kolmatta yötä teltassa, varsinkin kun lähtiessämme olimme kuulleet, että se yö voisi olla kylmä. Niinpä aloimme tehdä suunnitelmaa kävellä kolmantena päivänä loput 20 km Kolille asti.


Kolmas päivä eli keskiviikkoa alkoi kahdella vesistön ylityksellä. Vesistöt ylitettiin vetolautoilla, joista ensimmäinen oli Sikosalmella ja toinen Orivirralla. Näyttää helpolta hommalta mutta tuuli vaikeutti tehtävää huomattavasti.


Linus tutkii ja ihailee peräaaltoja ;)

Vaikka Suomen kesä oli sateinen niin säät onneksi suosivat meitä vaelluksella. Kertaakaan ei satanut niin, että olisimme kastuneet. Kolmas päivä oli vähän viileämpi ja aamulla olivat jopa hanskat tarpeen mutta muuten kyllä kelpasi vaeltaa.


Reitillä oli myös muutama keto sekä tämä Lakkalan perinneympäristö. Tilan rakennuksia on entisöity ja niitä hoidetaan ympäristön säilyttämiseksi.


Maisema Jauholanvaaralta. Edellisenä päivänä vaelsimme vielä järven vastakkaisella puolella.


Ja matka jatkuu hienolta maisemapaikalta eteenpäin. Kävellyt kilometrit painavat jo jaloissa ja rinkkakin kenottaa vinossa mutta vielä on matkaa jäljellä... Ollaan noin matkan puolivälissä eli noin 10 km on kävelty ja saman verran edessäpäin. Kohta alkaa kiukuttaa ja suututtaa kun iskee nälkä ja väsy...


Kolmanelle päivälle osui myös nähtävyys ihasteltavaksi. Tässä ollaan menossa Pirunkirkkoon, joka on 33 m pitkä luola ja Suomen pisimpiä luolia.


Tästä matka jatkui Kolille ja autolle. Kolmannen päivän matkaksi tuli siis se 20 km. Sen verran fuskattiin, että Mäkrän huipulle ei enää kiivetty, vaan kierrettiin se. Illalla kahdeksan jälkeen olimme Kolilla, josta suunnistimme paikalliselle huoltoasemalle noutamaan palkintomme; munkkikahvit :)

Reissu kävi voimille mutta mikään ei korvaa sitä "Me tehtiin se!"-tunnetta, mikä tämmöisen vaelluksen jälkeen tulee. Siinä tunteessa taitaa olla koko homman suola...

Takaisin