Karhunkierros 1.-2.9.2003

Vaeltamaan pääseminen on siis ollut haavenani jonkun aikaa ja tänä syksynä tuli mahdollisuus toteuttaa tämä haave. Vaelleusseurakseni sain seurustelukumppanini Jukan ja Linuksen. Manu jäi hyvään hoitoon, koska Manu ei oikein kestä kovempaa rasitusta selkä- ja jalkavaivojensa takia.

Karhunkierroksen valitsimme kahdesta syystä. Ensinnäkin meillä oli mökki Kuusamossa käytössä, jossa oli mahdollista majoittua koko lomaviikoksi ja toisena syynä oli se, että Karhunkierros on hyvä ja hyvin merkitty reitti, joten se sopii hyvin tällaisille aloitteleville vaeltajille.Suunnitelmamme oli, että olisimme kolmessa päivässä vaeltaneet Kuitakönkäältä Rukalle eli matkaa olisi kertynyt yhteensä 52 kilometriä.

Vaellusta edeltävänä iltana Linus ottaa vielä kaiken irti mökin tarjoamista ylellisyyksistä... Linuksen takana on minun rinkka valmiiksi pakattuna ja sadesuoja päällä.


Ensimmäinen näkemisen ja pysähtymisen arvoinen paikka oli Kiutakongäs. Kiutaköngäs on komea, 600 metrin pituinen köngäs, jossa vesi putoaa runsaan 200 metrin matkalla 14 metriä.


Ensimmäisen päivän vaellusreitti kulki Oulankajoen vartta mukaellen. Jukka ja Linus ihailevat komeita maisemia. Tässä vaiheessa vaellusta niitä vielä jaksoi ihailla, kun kilometrit eivät painaneet jaloissa...


Maisemat koko vaelluksen ajan olivat kyllä hienot. Tämä kuva on otettu myös Oulankajoelta.


Linus jäi "vartoimaan" rinkkoja kun me menimme hakemaan alhaalla virtaavasta Oulankajoesta lisää vettä. Karhunkierroksella juomakelpoista vettä ei tarvitse kantaa mukana vaan jokien ja purojen vesi on juomakelpoista.


Karhunkierros oli todella hyvin merkitty maastoon ja eksymisen vaaraa ei ollut. Kulkemista helpottamaan on rakennettu pitkospuita ja rinteisiin on tehty askelmia. Kuvassa on Linuksen tyylin näyte miten niitä rinteitä kuljetaan ylös. Me ihmiset rinkoinemme emme pystyneet ihan yhtä vauhdikkaaseen suoritukseen.


Kuva on otettu toiseksi viimeiseltä pysähdykseltä ennen yöpymispaikkaa. Ei, en ole maistissa vaan väsynyt. Kilometrejä alkaa olla takana noin 17 ja se myös näkyy ja tuntuu, Linuksesta sitä ei tosin vielä huomaa.


Tämä oli viimeinen pysähdys noin kilometriä ennen lopullista yöpymispaikkaa. Nyt huomaa jo Linuksestakin, että matkaa on tehty tähän mennessä noin 19 kilometriä.


Yöpymispaikkamme oli Kitkajoen varrella oleva Ylikota. Illan jo hämärtyessä keittelimme nuotiopaikalla itsellemme ruokaa. Linuskin sammui syötyään kuin saunalyhty.


Yön vietimme kodassa, jossa oli tulisija keskellä kotaa. Vaikka säät meitä vaelluksella suosivatkin niin yöt olivat todella kylmät. Yön lämpötila oli lähellä nollaa jos ei peräti pakkasen puolella. Vaikka kodassa olikin tulisija niin kota ei ollut mikään lämmin paikka nukkua. Meillä ei myöskään ollut mitään kovin hyviä makuupusseja, joten nukkumisesta ei meinannut tulla mitään kun palelsi.


Aamulla ennen kuin lähdimme edes jatkamaan matkaa niin juttelimme, että kannattaako meidän olla toista yötä "ulkona", kun meidän varusteet eivät olleet riittävät niihin olosuhteisiin.


Tiskejä tiskaamassa, Linus esipesee.


Kitkajoen upeita maisemia. Kitkajoen vartta vaeltaessamme alkoi pikku hiljaa kypsyä ajatus, että toista yötä ei kannattaisi ulkosalla viettää.


Jos olisi pitänyt valita vain yksi kuva kertomaan tästä reissusta, niin se olisi ollut ehdottamasti tämä kuva. Kuva kertoo kaiken: koira olisi jaksanut mutta emäntä hyytyi kesken kaiken. Kilometrejä on takana vasta 4 mutta edellisenä päivänä kävellyt 20 painavat jaloissa.


Reitillä oli myös muutama riippusilta. Tämä on Harrisuvannolta.


Ja näin tyylikkäästi niistä sitten mentiin yli.


Linus ja Jukka menossa pitkospuilla.


Myllykoski eli vanha mylly kosken rannalla. Myllyn entisöinti oli aloitettu keväällä 2003.


Tosi vaeltajat odottamassa taksia, joka vei kesken matkaa väsähtäneet vaeltajat takaisin mökille... Eli alkuperäinen suunnitelma oli mennä Rukalle asti mutta olimme suunnitelleet vaellusreitin niin, että toisena päivänä oli mahdollisuus hypätä kyydistä pois jos jostain syystä matkan teko ei luonnista. Koska matkaan tuli mutkia päätimme hypätä pois Juuman kohdalla. Kaiken kaikkiaan vaelluksellemme tuli pituutta noin 30 km ja saimme rutkasti hyvää kokemusta seuraavaa retkeä varten.


Summa summarum eli mitä tästä opimme: Tällaisille syysvaelluksille kannattaa hankkia kunnon varusteet. Mieluiten semmoinen makuupussi, missä tarkenee pienessä pakkasessakin. Myös kunnon telttaan kannattaa panostaa. Sen opimme kantapään kautta, että mikä on sopiva matka kuljettavaksi tämmöiselle aloittelevalle vaeltajalle. Meille ainakin se 20 kilometriä ensimmäisenä päivänä oli liikaa. Olisi pitänyt jo 15 kilometrin jälkeen jäädä yöpymään. Vastoinkäymisistä huolimatta reissu oli niin hieno, että ensi vuonna pitää päästä uudestaan. Parempia makuupusseja ja uutta telttaa on jo katseltu...

Takaisin